Otson syksy, Sitruuna Kustannus 2022
Kuvittaja: Karoliina Pertamo
Otso on kahdeksan vuotta nuori, asuu Karhukujalla ja käy toista luokkaa Kontiolan koulussa.
Otson ja kavereiden syksy saa yllättävän käänteen, kun Kontiolan kouluun saapuu sen historian ensimmäinen siilioppilas, Piikkinen. Lisäksi selviää koputtelevan kummituksen arvoitus, Atte-sedän salaisuus ja syy miksi nälkäinen kettu pissaa siilin päälle. Tarinassa on vielä yksi vinkeä yllätys: se etenee nurinkurisesti. Kirjan alku on samalla tarinan loppu.
Otson syksy on hauska ja lämminhenkinen kertomus kaveruudesta ja toisten hyväksymisestä!
”Kukin luku on oma pieni tarinansa, jossa pohdiskellaan arkisia ja toisaalta varsin lennokkaitakin juttuja. (…) Elävää ja eloisaa, ajattelin Kurosen käyttämästä kielestä. Rytmi ja lauserakenteet ovat tarkkaan hiottuja. Äidinkielen opettajan sydäntä lämmittää aina se, että lapsille kirjoitetaan vivahteikasta kieltä. (…) Lastenromaanin mustavalkokuvitus huokui Pertamon tyylin pyöreää lempeyttä.”
@sivutiellä Instagram
”Kirjassa on hauskasti käännetty nurinkurin se asetelma, miten ihmisten tulisi toimia, jos he kohtaavat karhun. Kirjan sivulta 33 löytyy Karhujen huoneentaulu, jossa kerrotaan, miten kannattaa toimia, jos kohtaa ihmisen. (…) Kirja sopii hyvin luettavaksi aika pienille koululaisille. Toki myös iltasaduksi. Ja kaikille meille karhunmielisille! Karoliina Pertamon lempeä ja luonnosta voimaa-ammentava mustavalkoinen kuvitus pehmentää ja elävöittää tarinaa.”
@lukuriemua Instagram
”Otson syksy on mainio esimerkki lastenkirjoissa viime aikoina yleistyneestä kielitietoisuudesta.”
Lastenkirjahylly, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Ensimmäinen asia mitä haluan tässä hehkuttaa on kirjan huumori! Aikuistakin hihitytti kaikki karhuviittaukset ja aion tästä lähtien ottaa ”ei hiiripöllömpää!” sanavarastooni. Myös kirjan monipuoliset hahmot ilahduttivat.”
@woolsocksandbooks Instagram
”Hauska idea kirjoittaa kirja nykyhetkestä taaksepäin. Pidin muutenkin kirjasta erityisen paljon ja pitkästä aikaa jokin uusi lastenkirja on vienyt minua näin mukanaan.”
Elina Mäkitalo, Goodreads
*
Anna minulle mainio maku, Myllylahti 2022
Kuvittaja: Karoliina Pertamo
Arjen aistimuksia tutkivan kuvakirjasarjan neljännessä osassa omatoiminen Jaakko keräilee makuja. Jaakko rakastaa leipomista. Mutta mikä kumma maku muffinssitaikinaan on livahtanut? Jaakko päättää selvittää asian ja lähtee etsimään naapurustosta uusia makuja kotiin vietäväksi.
Värikylläinen kuvitus herkistää havainnoimaan ympäristöä kaikilla aisteilla, ja tarina houkuttelee pohtimaan omia makumieltymyksiä. Mitkä ovat sinun lempimakujasi?
”Kirjan kohtaamiset haluaisi rutistaa syliin ja painaa syvälle sydämeensä. Ihmiset ja eläimet on kuvattu arvokkaasti ja lämpimästi, ja kunnioitus huokuu jokaisesta vuorovaikutustilanteesta. (…) Ympäristöön suhtaudutaan lempeällä uteliaisuudella. (…) Kirjassa ei ole rahtuakaan paatoksellista opettavaisuutta, vaan se antaa lapselle tilaa ajatella ja kokea itse.”
@turusenkassu/ Instagram
”Kirja on lämminhenkinen ja mukavan yhteisöllinen. Kirjan avulla voi erilaisissa ryhmissä johdatella puhetta lasten suosikkimakuihin ja ehkä myös niihin ei-niin-suosikkeihin.”
@lukuriemua/ Instagram
*
Hännät, kuvat: Maria Laakso, Karisto 2022
Lastenkirjahylly-blogi, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Teos vetää väkisinkin hyvälle tuulelle, eikä se ole mikään pieni asia. (…) Teksti ja kuvat tukevat toisiaan, ja välillä kuvatkin saavat edistää tarinaa.”
Hämeen Sanomat, Marika Riikonen
*
Heitä minulle hyvä haju, Karisto 2021 Kuvittaja: Karoliina Pertamo
Katso traileri!
Jaakko lähtee etsimään hyviä hajuja, kun kotona haisevat vain kaalilaatikko ja isän vessa-aromit. Hän nappaa hajuimurin mukaansa ja keräilee naapurustosta parempia hajuja kotiin vietäväksi. Imuriin kertyvät ainakin kanelipullan, kielon, vauvan ja vastaleikatun ruohon tuoksut.
Mikä sinusta on maailman paras haju?
Jaakosta kertovissa kirjoissa tutkitaan maailmaa kaikilla aisteilla.
”Kirsti Kurosen ja Karoliina Pertamon ihana arjen aistimatkoja kuvaava kuvakirjasarja on saanut uuden osan. Heitä minulle hyvä haju jatkaa tarinaa Jaakosta, joka etsii hyvää.”
Salla/ Aarrekirjasto
”Kirsti Kuronen ja Karoliina Pertamo ovat tehneet jälleen uuden hyvän mielen kirjan. Hajumuisti on monella yllättävän tarkka. Tätä kirjaa lukiessa tietyt hajut ja jopa tilanteet tulivat hyvin elävinä mieleen. Millaisia tuoksuja ja hajuja sinä nappaisit hajuimuriin säilöön?”
Kirjatin kirjavinkit
*
Näytä minulle hassu ilme, Karisto 2020 Kuvittaja: Karoliina Pertamo
Katso traileri!
Jaakko ottaa isän kameran ja lähtee etsimään iloisia ilmeitä. Millainen on sorsan hassu ilme? Voiko kukalla tai mansikalla olla ilmeitä? Naapurin Amadeus-koiralla ainakin voi!
Millainen on sinun hassu ilmeesi?
Valloittava kuvakirja jatkaa neuvokkaan Jaakon tarinaa.
”Kirsti Kurosen tarina saa hyvälle mielelle. Karoliina Pertamon ihastuttavat kuvat hehkuvat upeissa väreissä.”
Lastenkirjavuosi-blogi
”Jaakko-kirjat ovat todellisia hyvän mielen kirjoja, joissa kuitenkin on vakava vivahdus pohjalla.”
Hemulin kirjahylly -blogi
*
Merikki on säeromaani ystävyyden kolhuista, peiliin katsomisesta ja oman voiman löytämisestä.
Kansi: Sanna-Reeta Meilahti
Luen Merikin 29 ensimmäistä sivua täällä!
”Kertomus jää häiritsevästi kaihertamaan mieltä päiväkausiksi. Säeromaanin muoto mahdollistaa rikkonaisen ja tarkoituksella epäselvästi etenevän kerronnan. Se luo siihen herkkyyden tason, jollaiseen ei perinteisen proosan keinoin yltäisi.”
Onnimanni, Emmi Ketonen
”Short lines of verse novel and intimate text take the reader straight into the characters head, leaving some ambiguity between the lines and giving the reader a chance to perceive and reflect their own lives to those of the two girls.”
IBBY Europe
”Rakastan Kurosen sanallista leikittelyä. (…) Merin ja Ruusun ystävyys ja sen rakoilu on kuvattu juuri niin tuskaisena kokemuksena, kuin se voi olla.”
Kirjapöllön huhuiluja -blogi
”Kirsti Kuronen on kiteyttänyt tyttöjen ystävyyden, sielunsiskouden – tai Merin mielestä surusiskouden – kaikki kipeääkin tekevät juonteet. (…) Merikin rivien väliin jää tulkinnanvaraisuutta ja eri aikajanoille ilmaa.”
Lastenkirjahylly-blogi, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Jos ystävyys lakkaa, se koskettaa kovasti. (…) Hieno tarina ystävyydestä.”
Kirjasähkökäyrä-blogi, Mai Laakso
”Kuronen on luonut moniulotteisen hahmon, joka tavoittaa nuoruuden ystävyyskipuilut hyvin.”
Sivutiellä-blogi
”Merikki on lyhyydestään huolimatta pintaa syvemmälle pääsevä katsaus nuorten tyttöjen sielunelämään. (…) Merikki on toistaiseksi Suomessa harvinaisen säeromaanin edustaja. Alle 100-sivuinen tarina etenee säe säkeeltä, ilmavasti ja ajatuksenvirtamaisesti, runollisestikin. Samalla loppusoinnuttomuus ja tiukasti nykypäivään sidotut aiheet tubettamisineen tekevät kirjasta helposti lähestyttävän.”
Sivuhenkilö-blogi, Amanda Peltomaa
”Parasta kirjassa on vivahteikas kuvaus tunteista, muutoksesta ja erilaisuuteen havahtumisesta. Kirja myös valaa toivoa: muutos voi olla uuden alku, ei loppu.”
Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi, Tuija Takala
”Kirsti Kurosen alle satasivuisen teoksen lukee helposti yhdellä istumalla. Säeromaani voi olla vähän lukevalle nuorelle helppo portti kirjojen maailmaan.”
Maaseudun Tulevaisuus, Laura Kuivalahti
*
*
Kerro minulle kaunis sana, Karisto 2019 Kuvittaja: Karoliina Pertamo
Katso traileri!
Jaakko lähtee etsimään kauniita sanoja mummulta saatuun lippaaseen. Mikä on kaunis sana naapurin Sallin mielestä? Entä kirjastosedän, tai lumihevosen? Tai päiväkodin Pipsan?
Mikä on sinusta kaunis sana?
Herkkä kuvakirja saa maistelemaan tuttuja sanoja ja huomaamaan kielen lohduttavan voiman.
”Kerro minulle kaunis sana on aivan sydämeen käyvä täysosuma ja ratkaisu yhteen pulmaan. (…) Kuvat ovat erinomaisia näytettäviksi ja hahmotettaviksi, ja tunteikkaita. (…) Jaakko keksii itse ratkaisun, ihan itse, ilman mitään pedagogisia taustatukia. (…) Ja kiitokset aivan fanaattisen komeasta kirjastosedän luonnehdinnasta – meitä kun on aika niukalti alalla. Tämä setä suoltaa kauniita sanoja eikä osaa päättää mikä sopisi ensimmäiseksi.”
Lastenkulttuurin vinkkari -blogi, Kari Vaijärvi
”Kirsti Kurosen kerronta tempaa lukijan heti mukaan etsimään kauniita sanoja. (…) Karoliina Pertamon taidokas kuvakerronta liikkuu synkästä riitatilanteesta lumiseen pakkasiltaan ja takaisin valoisampaan kotiin, jonne sanat ovat tuoneet voimaa ja lohtua. (…) Kerro minulle kaunis sana on sekä sana- että kuvataiteellisesti onnistunut kuvakirja, jossa kuvitus ja teksti myötäilevät upeasti toisiaan ja välittävät lukijalle vahvan tunneskaalan herkkyyttä.”
Virikkeitä, IBBY Finland, Teresia Volotinen
”Kerro minulle kaunis sana on ihastuttava kuvakirjaystävä tässä ällistyttävän vihapuheen täyttämässä maailmassa. (…) Jos olisin (sanataide)opettaja, pakkaisin kirjan saman tien kapsäkkiini.”
Kirjailija Terhi Rannelan blogi
”Kirsti Kuronen ja Karoliina Pertamo ovat rakentaneet oivaltavan ja eri ikäisiä kiinnostavan tarinan. (…) Kuvakirja yllyttää makustelemaan kieltä tarkasti, rohkeasti ja uteliaasti. Sanoilla on meille itse kullekin omia erityismerkityksiä. Persoonallista kieltä on lupa käyttää ja rakastaa. Kieli on myös leikin ja improvisoinnin väline. Näiltä osin kuvakirja tukee hyvin myös varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmien kielitietoisuuden vahvistamisen ideaa. (…) Kotona Jaakko avaa lippaan ja kaikki kauniit sanat levittäytyvät ympäri kotia. Vanhempien sanakopua ei tarvitse tämän enempää psykologisoida sen koommin tekstissä kuin kuvissakaan.”
Lastenkirjahylly-blogi, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Kerro minulle kaunis sana on haikeankaunis tarina kauniissa paketissa.”
Hemulin kirjahylly -blogi
”Kirsti Kurosen uutuusteos innostaa kuulostelemaan sanoja, makustelemaan vokaaleja ja konsonantteja, pohtimaan suomen kieltä. (…) Karoliina Pertamon kuvitus on helposti lähestyttävä ja seesteinen.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Katariina Rannaste
”Kirsti Kurosen oivaltava teksti johdattaa lukijan miettimään sanojen kauneutta ja rumuutta puhtain korvakäytävin. Onko sanan kauneus tai rumuus kytköksissä sen äänteelliseen asuun vaiko sen merkitykseen? (…) Tässä kielifilosofisessa kuvakirjassa riittää pohdittavaa ja ihmeteltävää monen ikäisille lukijoille. Parasta kirjassa on kuitenkin lopulta tunne. Jaakon lönnrotmainen keräysmatka päättyy onnellisesti kotiin mojovan sanasaaliin kera.”
Lukulaiffii-blogi, Maria Laakso
”Idea on yksinkertainen ja kaunis, ja toteutus hivelee sekä silmää että korvaa.”
Hämeen Sanomat, Marika Riikonen
”Kiehtovinta tarinassa on syvällinen suhtautuminen sanojen vaikutukseen, sillä Jaakko aistii sanat fyysisinä tuntemuksina. Sanavalintojen painavuudesta tuskin voi kuvakirjassa tehokkaammin puhua.”
Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa
”Kerro minulle kaunis sana on monitahoinen ja monitasoinen kertomus, siitä miten sanat voivat pelastaa. Kirsti Kurosen kirjan lapsi pakenee kodin ikäviä sanoja löytääkseen uusia, kauniimpia. Karoliina Pertamon kuvituksessa kirjaimet leijuvat kuin lumihiutaleet. Nekin innostavat lukijaa keksimään omia sanoja.”
Runeberg Junior -ehdokasraati
”Kirsti Kurosen kirjoittama ja Karoliina Pertamon kuvittama kirja on sanojen ilotulitusta. Lukiessa tavuja alkaa makustella uudella tavalla ja pohtia, mitkä sanat kuulostavat omissa korvissa kauniilta. Visuaalisesti kirja on ihastuttavan harmoninen ja kekseliäs. (…) Tämä on totisesti viiden tähden kuvakirja, joka saattaa jopa hieman kostuttaa aikuisen silmäkulmia.”
Maaseudun Tulevaisuus, Laura Kuivalahti
*
*
Humoristinen mutta pohjavireeltään surumielinen dialogiromaani naapureiden rinnakkaiselosta ja sukupolvien kuilusta.
Kuningasjäärä tietää, miten rakennetaan, ajetaan autoa, pelataan pesäpalloa ja ollaan ihmisiksi.
Kansi: Heikki Savola
”Kotoisaa dialogia oli mukava lukea. Vähän kuin olisi vetänyt jalkaan mukavat vanhat villasukat. Jossa huomaa myöhemmin reiän isovarpaan kohdalla. Pidin kovasti. Tämä oli vähän jotain muuta.”
Goodreads, Sarri
”Minähän siis nauroin sisäisesti Jäärälle aivan sikana. Se mentaliteetti! Just niin kuin se on. (…) Muotoa uudistava Kuningasjäärä sopii lukemista vieroksuville. Kokonainen iso tarina, kokonaiset ihmiset ja niin vähillä sanoilla kerrottu! (…) Voi että, ihana pieni kirja.”
Kirjailija Anneli Kanto
”Pienen romaanin arkipäiväisen tuntuinen jutustelu kätkee alleen suuria tunteita, kokonaisia elämäntarinoita ja muistoja – niin katkeria kuin onnellisiakin. Vähitellen kirja piirtää kuvan pirkanmaalaisesta perheestä, jossa on aina osattu olla niin ettei muut pääse sanoon, ja jossa matkalle lähtiessäkin kaikki on kunnossa. Lopulta ne puhumattomatkin, kiukussa ja surussa vaietut asiat.”
Goodreads, Reetta Saine
*
*
Viidenneksi eniten pelkään iilimatoja.
Neljänneksi eniten pelkään täytekakkuja.
Kolmanneksi eniten pelkään sotaa.
Toiseksi eniten pelkään rakkautta.
Eniten, ylivoimaisesti eniten, pelkään aikuiseksi tulemista.
Pönttö on säeromaani nuoruudesta.
Kansi: Aino Ahtiainen
”Kuronen kuvaa nasevin pienin vedoin Lunan tuntoja sekä suhdetta läheisiin perheenjäseniin. Muistisairaan isoäidin kautta aikaperspektiivi kasvaa vielä entisestään. Kirsti Kuronen kirjoittaa kauniisti tyttöydestä, seksuaalisuudesta, oikeudesta määrätä itse omasta kehostaan. Hän ei sohaise kipupisteisiin, vaan luottaa, että lukija pystyy päättelemään asioita myös ihan itse. Rivien välistä löytää myös Lunan minäkuvan eheytymisen jälkeen feminististä uhoa, mutta sitäkään ei tarvitse huutaa.”
Lastenkirjahylly-blogi, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Tarina on kirjoitettu runomaisesti, mutta siinä on samalla tavalla jatkuva juoni kuin missä tahansa romaanissa. (…) Tämä on ohut kirja, mutta sisältö on painavaa.”
Kirjahilla-blogi
”Kirsti Kurosen säeromaani Pönttö tuo esille konstailematta nuoren tytön pelkoja, toiveita ja intohimon kohteita. (…) Pönttö on ihanan rohkaiseva, riipaiseva ja toiveikas ote nuoren elämästä.”
Dysphoria-kirjablogi
”Vähillä sanoilla Kuronen kuvaa isoja tunnelmia ja kipeitä, universaalejakin ajatuksia ulkopuolisuudesta tai muottiin sopimattomuudesta. Tykkäsin.”
Kirjojen keskellä -blogi
”Luna on varsin sympaattinen päähenkilö. Hänessä on paljon tuttua, ja Kuronen on onnistunut piirtämään runoihinsa jotakin hyvin aitoa nuoruudesta. (…) Parhaita tyyppejä ovat ne, jotka haluavat aikuisinakin olla merenneitoja; ne, jotka seuraavat hellinä linnunpoikasten kasvua; ne, jotka uskaltavat kasvaa aikuisiksi niin, etteivät menetä sisäistä minuuttaan.”
Sivutiellä-blogi
”Helposti puhutteleva, arkea ja juhlaa läpikäyvä, kirjallisuuksien ja seksuaalisuuksien yhdistelemä tekstuaalisuus on yksinkertaisesti kaunista.”
Goodreads, Reetta Saine
”Tuntui melkein, että pääni sisälle olisi asennettu piilokamera.”
Lukijapalaute, tyttö 16 v
”Pikkuhiljaa Luna uskaltautuu palaamaan ympäröivään maailmaan ja käsittelemään vaikeita kokemuksiaan. Lopussa vallitsee toivo, joka on koottu vedestä, rakkaudesta ja oman polun kulkemisesta. (…) Romaani jättää tilaa lukijan omille muistoille, mutta rakentaa samaan aikaan eheän ja vivahteikkaan tarinan.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Ida Nieminen
”Kirja on kaunis ja runollinen kertomus, jossa vähillä sanoilla kerrotaan paljon.”
Virke, Emma Saure
”Herkät ja moni-ilmeiset säkeet yhdistettynä teini-iän pakokauhuun ja itsenäistymisahdistukseen tuottavat tyynnyttävästi vaikuttavan tunnelman. Teos tuntuu sanovan, ettei kaikkeen tarvitse olla saman tien valmis. Aika kypsyttää.”
Onnimanni, Emmi Ketonen
”Kauniisti kirjoitettu säeromaani kuvaa nuoren tytön äänellä kokemuksia aikuiseksi kasvamisesta. Teos käsittelee herkkävireisesti seksuaalisuutta ja ihmissuhteita, eikä Kuronen kaihda vaikeitakaan teemoja. Pönttö maalaa kuvia sanoin: samastuttavia ja lähelle tulevia. Säkeiden väliin jää tilaa myös lukijalle ja hänen omille ajatuksilleen ja kokemuksilleen.”
Topelius-palkintoraadin perustelut
”Teos on ohut, muttei mikään ahmaisukirja. Se ohjaa sulattelemaan ja pohtimaan. Kuronen on tavoittanut paitsi nuoren herkkyyden, myös jyrkät käsitykset maailmasta. Teos kuvaa rohkeasti molempia puolia.”
Hämeen Sanomat, Marika Riikonen
”Säeromaanin muoto on kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa uusi ja kiinnostava. Maailmalla suosittu laji on meillä vielä harvinainen ja tuntematon. Se tarjoaa monia mahdollisuuksia houkutella nuoria kirjallisuuden pariin. Kertova, helposti lähestyttävä kerronta tarjoaa lukuelämyksen. Tarinaan haluaa tarttua uudelleen eikä se tyhjene yhdellä lukukerralla. Kirja on kaunis, koskettava ja samaistuttava. (…) Säeromaanin muoto ei ole itsetarkoitus, vaan se on kertojansa näköinen ja palvelee päähenkilönsä tarinaa. Lunasta on kerrottava juuri näin.”
Ote Punni-palkintoraadin perusteluista
*
*
Pieni runollinen tarina, jossa pyöräillään, humistaan, puntaroidaan, suudellaan ja rksttn.
Kansi: Tiina Poutanen
”Jotain sellaista jonka kuvaileminen tuntuu lattealta ja väärältä. Tämä pitää itse elää kokea tuntea. Upea. Hengästyttää.”
Goodreads, Arja
”Kirsti Kuronen on kumisaappaisiin ja lempeään villapaitaan pukeutuva anarkisti. Kirjoittaessaan hän määrittää runouden ja sen käsitteet omilla ehdoillansa. Hän kirjoittaa juuri niin, kuten haluaakin kirjoittaa. Kuronen on tarpeeksi itsevarma näyttääkseen epävarmuutensa, tarpeeksi vahva ollakseen avoimesti heikko. (…) Humina on omintakeinen, alusta loppuun persoonallisen viisaaksi hiottu. (…) Kurosen omintakeisuus piilee taitteessa, jossa lukija ymmärtää tarinan herättämien kysymyksien olevan lukijansa kuvajaisia.”
Balladi-verkkolehti, Linda Huhtinen
*
*
Lauri-biisi
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto
Hillan pikkuveli Lauri tekee itsemurhan menemällä junan alle. Hilla yrittää löytää teolle syyn. Hän istuu metsän kivellä ja käy armotonta keskustelua veljensä kanssa.
Rohkeasti säkeisiin jaettu muoto palvelee monentasoisia lukijoita ja jättää rivien väliin paljon löydettävää. Itsemurhaan liittyvät ahdistavat tunteet kohdataan pelottomasti silmästä silmään, mutta tarinan pohjavire on toiveikas ja lämmin.
Kansi: Tuija Kuusela
”Kuronen käsittelee teoksessaan Paha puuska rankkaa ja ahdistavaa aihetta taitavasti ja luo runonkaltaisessa muodossa kauniin ja ehjän tarinan.”
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto, palkitsemistoimikunnan perustelu
”En osannut kuvitellakaan, miten hyvin tarinan kertominen onnistuu runomuodossa. Nykyrunon menetelmiä hyödyntävä teksti iskee suoraan sieluun. Liikutuin, ja lopussa itkin. Kuronen todellakin osaa koskettaa lukijan sydäntä olematta tippaakaan sentimentaalinen tai makea. (…) Suosittelen Pahaa puuskaa paitsi nuorille myös aikuisille. Äidinkielen opettajat, tässä oivallinen lukuvinkki! Aihe on niin iso, että keskusteltavaa riittää varmasti paljon.”
Kirsin kirjanurkka -blogi, Kirsi Hietanen
”Paha puuska kiteyttää tehokkaasti läheisten hämmennyksen ja epätoivon tunteet itsemurhan äärellä. (…) Lyhyt ja rytmikäs, latautunut ja impulsiivinen teksti myötäelää vaihtelevia tunnetiloja syyllisyydestä pettymykseen, alakulosta uhmaan ja veljen soimaamiseen. (…) Toivottavasti pieni tärkeä kirja huomioidaan myös lastensuojelussa sekä nostetaan kirjastossa ja kirjakaupassa esille ja löydettäväksi.”
Helsingin Sanomat, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Reading the book was like reading someone’s diary. It’s really realistically described and it’s incredible how Kuronen has gotten herself inside a teenager’s head so well.”
The wonderful world of Lilli -blogi
”Paha puuska osoittaa, miten nuorille voi kirjoittaa myös runon muodossa väkevästi, ja niin, että se iskee tajuntaan. Kirja on nopeasti luettava, ja Kuronen käsittelee nuoren itsemurhaa realistisesti eikä missään vaiheessa mässäile sillä. Kurosen kirja on surullinen ja voimakkaita tunteita herättävä. Samalla se kertoo, siitä miten herkkiä ja sulkeutuneita nuoret voivat olla. Heidän ajatuksiaan ja tekojaan ei voi ennalta aavistaa. Paha puuska on upea runoteos. Myös lukijoille, jotka eivät niinkään runoista välitä, Kurosen kirja tuo runon aivan erilaisena eteen, helposti avautuvana ja ymmärrettävänä. Kirja sopii aiheeltaan paitsi nuorten myös aikuisten luettavaksi – ja erityisesti aikuisten, sillä kirja puhuttelee vahvasti ja jättää mietittävää.”
Savon Sanomat, Marja Welin
”Kutsuin itse niitä kohtauksiksi, tässä kirjassa ne ovat pahoja puuskia. Pysäyttävä juuri tällaisena. Aina ei tarvitse avata koko tarinaa, pienet palaset kertovat paljon enemmän.”
Goodreads, Arja
”Ekan sivun eka rivi,/se missä puhutaan junankuljettajasta,/ ja silmistä, jotka tuijottavat suoraan kuolemaan.// Kyynelkanavieni mieletön synkkyys/ purkautuu kosteana vyörynä poskilleni.// Joko olen tullut liian herkäksi/ tai kirja on oikeasti yltiömäisen koskettava.”
Kirjoitan ja luen, siis olen -blogi
”Kirsti Kuronen kirjoittaa koskettavasti ja hellästi menettämisen ja luopumisen surusta. Hänellä on hieno kuvasto: jotkut runot ovat herkkiä akvarelleja, toiset mustan tussin kovia viiltoja.”
Marleemumman mutinoita kirjallisuudesta, ilmiöistä ja elämästä -blogi, Marja-Leena Mäkelä
”Kuronen on tehnyt oivan valinnan kirjoittaessaan kirjan runomuodossa ja käyttäessään kertojana Laurin kahdeksasluokkalaista siskoa Hillaa. Teksti soljuu kauniisti ja kuvaa hyvin Hillan ajatuksia, surua ja läheisten kaikennielevää kaipausta sekä niitä kysymyksiä, joita itsemurha aiheuttaa. (…) Kirjan tarina on surullinen, mutta siinä on myös toiveikas pohjavire. (…) Paha puuska on myös mainio teos äidinkielen opetukseen. Sitä voi käyttää oivana esimerkkinä runomuotoon kirjoitetusta, mutta kuitenkin kertovasta tekstistä.”
Luetaanko tämä? -blogi
”Miten se Kuronen osaakin? Nuoren nahkoihin menemisen, moninaisten tunnemaailmoiden maalaamisen muutamin sanoin, jotka jysähtävät rintalastaan lyijypainoin. (…) Sivuilta henkii lämpö ja todentuntuisuus. Ei korulauseita, niitä ei kuolema kaipaa.”
Goodreads, J.S. Meresmaa
”Uskoin kirjan herättävän vahvoja tunteita, mutta en tiennyt varautua näin järisyttävään lukukokemukseen. (…) Tämän kirjan soisi tulevan luetuksi kouluissa, antaa sen herättää ajatuksia, keskustelua. Voi kunpa yksikin lopullinen paha puuska olisi vältettävissä. (…) Sanat eivät riitä kuvaamaan tämän kirjan herättämiä tuntemuksia. Lukekaa itse. Se vie vain hetken, mutta ajatusten kanssa saa takuulla painia pitkään.”
Villasukka kirjahyllyssä -blogi
”Vaikka osasin varautua, kirja pääsi silti iskemään ilmat pihalle. (…) Paha puuska menee väkisinkin ihon alle ja ravistelee sellaisella rajuudella, jota en osaa pukea sanoiksi.”
Kirjojen keskellä -blogi
”Lyhyisiin riveihin mahtuu valtavia määriä surua, kaipausta, syyllisyyttä ja paljon muuta. Suosittelen luettavaksi jossain, missä voi itkeä rauhassa.”
Satun luetut -blogi, Satu Ekoluoma
”Kirja koskettaa, liikuttaa ja jättää sanattomaksi.”
Aamulehti, Kirsikka Vaahtera
”Niukka ja huohottava tyyli sopii täydellisesti tarinan sisältöön ja tunnelmaan. (…) Mainiota on sekin, että tiivis ilmaisu, runokirjoista lainatut typografiset keinot ja lyhyt rivi madaltanevat nihkeästi lukevien nuorten kynnystä tarttua kirjaan. Paha puuska on loistava esimerkki siitä, miten monella tavalla teoksen muoto voi auttaa tarinaa lukijan luo.”
Kymen Sanomat, Marjo Jääskä
”Hieno yksityiskohta on Hillan bändin Laurille tekemä biisi, jonka voi kuunnella netissä kirjan linkin kautta.”
Suomen Kuvalehti, Elina Venesmäki
”Paha puuska puhuttelee kaikkia ikäryhmiä, niin kuin sen pitääkin. Juuri monitasoisuudessa lepää teoksen melankolinen lumo. Kurosella on taiturimainen kyky lähestyä vaikeaa aihetta helppotajuisesti, riisutusti. Teoksen pohjavire on kuitenkin toiveikas.”
Nuorisotutkimuksen verkkokanava Kommentti, Jarkko Volanen
”Paha puuska oli vaikuttava runo- ja tarinaelämys. Runoutta ja taidetta parhaimmillaan, ja olen ottanut tämän mukaan oppitunneillenikin. (…) Ei voi kuin ihmetellä ja olla sanaton. Lukekaa ja pohtikaa tätä, koska Kuronen kirjoittaa todellisista asioista. Miksi 13-vuotias voi upota pahaan puuskaan?”
Sivutiellä-blogi
”Kirja on helppoa luettavaa säemuotonsa ansiosta, mutta riipaisevaa luettavaa sisällöltään. Kauneimpia hetkiä ovat ne, kun Hilla käy puhumassa metsässä kiven päällä Laurille. (…) Kirjassa on paljon toivoa, ja kokonaisuudesta muodostuu eheä kertomus. (…) Toivon hartaasti, että tämä kirja löytäisi itsemurhan tehneiden omaisten käsiin. Mikään ei varmasti vie surua pois, mutta sanoista voi saada lohtua.”
Luettua elämää -blogi, Elina Mäntylammi
”Upea teos lukea ja samalla muistaa oikeus surra, jakaa ikävä, toipua ja paetakin.”
@hyvinvointikirjoittaminen, Jarna Pihlajamäki
*
*
kiri-kiri tulevia talvia/ kiri-kiri luistavia lumia/ kiri-kiri kimpaleita
Suksin-kokoelman raapalerunoissa hiihdetään metsissä ja järven jäällä, ladulla ja umpilumessa, mielessä ja maisemassa. Tänään kuutamossa, huomenna auringossa.
Kansi: Antti Kukkonen
” Suksin on urheilukirjallisuutemme harvinaisuus. (…) Kaiken kaikkiaan urheilurunoutta on julkaistu vähän kilpaurheilun hyvän kertomuksen murruttua, mutta Kuronen palauttaa uskoa urheilun parempaan puoleen. Kuronen avaa latua umpihankeen silläkin, että hiihtorunoja eivät ole julkaisseet uroot eivätkä tyttäret 1950-luvun jälkeen. (…) Kurosen kolmannessa kokoelmassa sanat ovat savea, josta hän muotoilee mieleisiään latuja ja lastuja. Samantyylisesti sanalla leikkiviä nykyrunoilijoita ovat Anja Erämaja ja Heli Laaksonen. Lapsellistakaan lorua ei kielletä, mutta riimittelyn raamiin ei jumahdeta kuin paakuksi suksen pohjaan. Kirsti Kuronen on synnyttänyt sekä luistavaa että pitävää kirjoitusta, jossa mutkan takana odottaa yllätys.”
Keskisuomalainen, Jouni Tossavainen
”Paljon nähneet ja hieman lipsuneet mutta aina sanansa pitäneet sukset ovat tehneet kirjallisuuden historiaa – ne innoittivat omistajansa kirjoittamaan maailman ensimmäisen ja ainoan hiihtämiseen keskittyvän runokokoelman.” ”Täysosumat syntyvät usein melkein salaa, sattumalta, turhan suuria yrittämättä, siis luontevasti. Näin on aivan selvästi käynyt Kirsti Kuroselle. (…) Rytmi on sujahtanut sisään hänen vasemmasta korvastaan ja tehnyt sinne ladun. Ja leikin. (…) Välillä tyyli on perinteistä, välillä vapaata, koko ajan edetään kuitenkin luistavasti. Syvyyttä säkeisiin tuo isän läsnäolo – onhan kokoelma omistettukin isälle.”
Aamulehti, Matti Kuusela
”Ehdin lukea vasta muutaman runon Kirsti Kurosen kokoelmasta Suksin, kun mieleeni tulvahti valtaisia määrä unohtuneita kokemuksia hiihtämisestä luonnon keskellä. (…) Luonnossa hiihtäessään ympäristö ja sisäinen maailma heräävät eloon. Kirsti Kuronen kuvaa riemukkaasti hiihtämisen kokemusta ja mielenmaisemaa. (…) Runokokoelmaa voi lukea monella tavalla, sillä Suksin kertoo elämästä.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Kari Pusa
”Ihastuttava runokirja. Näistä välittyi kaikki se tunne, mitä runoilija on kirjoihin halunnut. Näin ainakin lukijana voin kuvitella. Enkä minä edes hiihdä!”
Goodreads, Arja
”Kirja on pieni aarre jokaiselle, joka on joskus hiihtänyt tai joka hiihtää mielellään, joka on joskus eksynyt suksilla sumuun tai kaatunut tiukassa mutkassa metsikköön. (…) Runot ovat lämpimiä ja mukavia, jotenkin kotoisia. Hiihtäminen voi olla myös sielunhoitoa. Luulenpa, että aika moni suomalainen on työntänyt surujaan hankeen ja maisemaan hiihtäessään.”
Luettua elämää -blogi, Elina Mäntylammi
”Suomessa ei liene aiemmin kirjoitettu runokokoelmaa, jonka kokoavaksi aiheeksi olisi valittu hiihtäminen. (…) Kun Kurosen runojen hiihtäjä lähtee ladulle, talouspuhe ja kilpailumentaliteetti jäävät muualle. Samalla avautuu mahdollisuus kokea luonto ja ympäristö tavalla, joka ei muuten arjessa olisi mahdollinen. (…) Kuronen uskaltaa luottaa mielikuvituksen voimaan. Fantastisten ja satumaisten elementtien käyttö ilahdutti, sillä niitä ei tule turhan usein vastaan suomenkielisessä runoudessa.”
Kiiltomato, Juhana Henrikki Harju
*
*
Väärää verta, Myllylahti 2014
Kuuntele haastattelu!
Jos kuolen
en tiedä löydätkö kumppanin
tuleeko sinusta isä
leikitkö legoilla taas
On jäljellä vain tämä paikka, johon kietoutuu eilinen ja tuleva. Kaikki aika solmiutuu yhteen kimppuun, halausetäisyydelle.
Väärää verta -runokokoelman tekijänpalkkiot menevät Suomen Syöpäyhdistyksen toimintaan.
Kansi: Reija Kaskiaho
“Runoissa elävät rinnan itku ja nauru, pelko ja rohkeus. Yhtenä kirjan tavoitteista voi pitää myös syöpään liitettyjen ennakkoluulojen purkamista.”
Aamulehti, Nina Lehtinen
”Tekstin tehokkuus perustuu kirjoittajan tyylitajuun. Kurosen runot puhuvat kuoleman läheisyydestä poikkeuksellisen avoimesti. (…) Kurosen uutukainen aiheuttaa väristyksiä, jos on joskus valvonut kuolemansairaan vierellä, sairastanut itse vakavasti tai pelännyt läheisensä puolesta.”
Turun Sanomat, Jaakko Mikkola
”Hyvä kumppani , sillä näissä runoissa sairauden rinnalla kulkee koko ajan pärjääminen.”
Leena Lumi -blogi
”Väärää verta on varmuudella yksi parhaista teoksista, mitä Suomessa sairastumisen kokemuksista on kirjoitettu. Kuronen ei kauhistele, ei kaunistele, ei hae myötätuntoa, vaan kertoo, miltä sairaasta ihmisestä tuntuu. (…) Väärää verta on aitoudessaan ja ilmaisussaan ainutlaatuinen teos.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Kari Pusa
*
*
Vili Voipio kyhää ja kynäilee, Karisto 2014
Kymmenvuotisjuhlansa kunniaksi Vili Voipio on laatinut nuorille suunnatun ns. kirjoitusoppaan, jossa valottaa hassunkuristen tehtävien, tietovisojen ja vinkkijuttujen avulla kirjoittamisen ja vähän muunkin saloja.
Ekstra-Vili sisältää vilimäisiä ja rentoja pikku projekteja, joita voi tehdä porukallakin. Tarkastelun kohteena on runoa ja proosaa, larppaustekstejä ja kuvallista ilmaisua sekä Nolo moka -kirjoituskisan tuloksia. Mukana touhuavat Vilin vanhat kaverit Arttu ja kumppanit. Joukon jatkona säheltää tietysti myös Artun hupaisasti puhuva pikkusisko Nippeli.
Vili Voipio kyhää ja kynäilee on sarjan seitsemäs ja varmuudella viimeinen osa.
Kirjan on kuvittanut Jari Paananen.
”Sanataidetta, tehtäviä ja ideointia. Ja taattua Vili Voipio -huumoria. (…) Tuli oikein ikävä Vilin tyyliä.”
Goodreads, Arja
”Kirjassa on hauskasti viriteltyjä kirjoitustehtäviä, kirjavisoja ja lukijoiden kysymyksiä. Vilin mielestä suomen kieli on ”himohienoa” ja niinpä kirjassa suhtaudutaan lukemiseen ja kirjoittamiseen huumorin sävyttämällä hellyydellä.”
Lapsen maailma, Ismo Loivamaa
”Mahtavaa Kyhää ja kynäilee -kirjassa on se, että se houkuttelee varhaisnuoria (joiden ajasta kilpailee niin moni muukin viihdyke ja harrastus tietokonepeleistä jalkapallotreeneihin) kuin vaivihkaa lukemisen ja kirjoittamisen pariin. Nuo hiljaiset ja keskittymistä vaativat harrastukset saattavat olla monen nuoren mielestä vähän nörttiä touhua, mutta Vilin huumori saa ne tuntumaan suorastaan katu-uskottavilta. Tarinankehittelytaidot kasvavat huomaamatta hauskan yhteisleikin varjolla, ja runosuoni saa uutta virtaa muistutuksesta, että biisien sanatkin ovat runoutta.”
Sinisen linnan kirjasto -blogi
*
*
Ammeiden aika, Robustos 2013
Katso traileri!
Täytän neljäkymmentäseitsemän ja tunnen itseni nuoremmaksi kuin viime viikolla. Tai kaksi vuotta sitten. Kun sain tietää.
Ammeiden aika on kaihonaivistinen melodraama Iiris Klingstenistä, jonka elämän täyttää Ammela, persoonallinen kylpylä keskellä kaupunkia, ja kourallinen pieniä suuria hetkiä – ja yllätyksiä.
Kansi: Johanna Lumme
”Kuronen on onnistunut välittämään Iiriksen ajatusmaailman ja logiikan täydellisesti.”
Kiiltomato, Siina Sorvali
”Vahvasti visuaalinen romaani väistää kaikkia luokitteluja. (…) Parasta Ammeiden ajassa on Kurosen hioma lyyrinen kieli, joka ottaa aika ajoin itseironisen kaikkitietävän loikan tulkiten myös lukijan reaktioita. Huumorilla kuolemaantuomittu Iiriskin pysyy pinnalla ja elämässä kiinni.”
Aamulehti, Nina Lehtinen
”Ammeiden aika on yksi vuoden mieleenpainuvimmista lukukokemuksista.”
Iisalmen kaupunginkirjaston vinkkausblogi, Tuomo Lindfors
”Kurosella on taito saada henki yksittäisiinkin, alle puolen sivun tuttavuuksiin. Ja kahden rivin mittaisiin hetkiin tai oivalluksiin.”
Tytti Karangan blogi
”Kirja kantaa elämänhalua ja haaveita, tuoksuu lumelta ja toivolta.”
Leena Lumi -blogi
”Kurosen kirjoitustyyli on mukavan omaperäistä. (…) Vaikka Iiris on vakavasti ja todennäköisesti parantumattomasti sairas, lähellä kuolemaa, kirja ei ole sairaskertomus tai nyyhkytarina. Oikeastaan siitä jäi hyvin valoisa kokonaiskuva.”
Kirsin kirjanurkka -blogi
”Saisiko tämän ostoon Kelan tukea?”
Goodreads, Arja
*
*
Isla, Seela, Hertta ja Jemina juoksevat 15-vuotiaiden tytöjen 4×100 metrin viestijoukkueessa. Nyt Jemina on muuttamassa paikkakunnalta ja erosurun lisäksi tytöt joutuvat murehtimaan sitä, että joukkue jää vaille tärkeää juoksijaa juuri ennen kesän isoja kisoja. Oloa ei yhtään helpota, että valmentaja ehdottaa tilalle seiskaluokkalaista Siriä, omituista menninkäistä, joka ei omista edes kunnon urheiluvaatteita. Mutta nopea hän kieltämättä on.
4 x 100 kuvaa tyttöporukan urheilun siivittämään ystävyyttä, jota erikoinen Siri perin pohjin hämmentää.
Kansi: Tuija Kuusela
”Kurosen lauseet ovat höyhenenkeveitä, mutta pinnan alta painavia. Luvut ovat lyhyitä, ja kaikissa tapahtuu jotain olennaista, sitä alleviivaamatta. Teksti liitää kuin tyttöjen askel.”
Hämeen Sanomat, Marika Riikonen
”Teemoiksi nousevat ystävyys ja erilaisuuden hyväksyminen, niin itsessä kuin toisissakin.”
Sinisen linnan kirjasto -blogi
”Tarina pitää otteessaan loppuun saakka: juuri kun luulee tietävänsä tarinan päätöksen, juoni kääntääkin suuntaa.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Anu Kuusisto
”4×100 on hyvin fyysinen urheiluromaani: se ei kerro pelkästään juoksijatyttöjen viestijoukkueesta, vaan yhtä vahvasti myös 15-vuotiaiden seksuaalisuudesta. (…) Kuronen käsittelee teemoja niin luontevasti ja pakottomasti, että kirja ei tunnu sen enempää täyteen tungetulta kuin tukkoiselta ongelmarealismiltakaan.”
Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa
”In 4 x 100 Kuronen addresses the themes of friendship between girls who do sport, enthusiasm for running, having crushes and showing tolerance. She has an excellent feel for girls’ emotions, and her portrayal of a friendship that changes into infatuation is treated particularly sensitively. The issue of tolerance is handled in a natural way, emphasising emotions connected to crushes and love.”
Virikkeitä, Myry Voipio
”Kirjassa käsitellään tyttöjen välisen ystävyyden ja urheiluharrastuksen lisäksi myös monia muita tärkeitä aiheita, kuten mm. riparia, uskoa, unelmia ja niiden toteuttamista, ihmissuhteita, seksuaalisuutta, anteeksiantoa sekä luottamusta ja sen menettämistä.”
Lukufiilis, Lotta Mikkola
*
*
Kuituset ja äidin kirje, Karisto 2013
Kaksospojat Nuutti ja Niilo Kuitunen kyläilevät tätilässä muutaman päivän ajan, kun mummu ja pappa ovat kylpylässä kuntoutuksessa. Täti kertoo poikien auto-onnettomuudessa kuolleen äidin kirjoittaneen 16-vuotiaana kirjeen 40-vuotiaalle itselleen, ja kirje löytyykin myöhemmin mummulan ullakolta. Sen salaisuus päätetään kuitenkin paljastaa vasta äidin syntymäpäivänä, mutta sitä ennen Nuutti pääsee esiintymään kevätjuhlanäytelmässä ja tekee toisenkin järisyttävän löydön.
Sympaattisen lastenkirjasarjan viimeinen, koskettava osa päättää reippaiden kaksospoikien tutunoloisesta arjesta kertovan tarinan.
Kirjan on kuvittanut Jaakko Katajamäki.
”Kuronen kuvaa luontevasti poikien arkisia sattumuksia. Kiireetön yhdessäolo ja toinen toisensa arvostaminen ovat sarjan tukipilareita.”
Lastenkirjahylly, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Kuronen tasapainoilee mukavasti hilpeiden ja haikeiden asioiden välillä.”
Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa
”Kuituset ja äidin kirje sopii vanhemman kanssa yhdessä luettavaksi tai yhdeksi pienen alaluokkalaisen ensimmäisistä lukukokemuksista.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Katariina Onnela
*
*
Tarina haaveista ja heittäytymisestä.
Mikään ei saa estää 18-vuotiaan Katrin kesäunelmaa: parhaan ystävän Riikan kanssa liftillä Provinssirockiin! Festareiden sijaan tie vie tytöt iloisen poikakaksikon kyytiin. Elias on runopoika, jonka unelma on liian suuri ääneen sanottavaksi.
”En osaa keskittyä. Koko ajan on niin paljon muka tärkeämpää. On kavereita, on mökkireissuja, on töiden hakemista, on juovuttavia aamuöitä ja liian sinisiä taivaita, silmistä puhumattakaan.”
Kansi: Laura Valojärvi
”Lukiessa oli fiilis, että mikä tahansa on mahdollista.”
Lukufiilis, Aino Vuorinen
”Henkilöhahmot ovat hyvin aitoja ja samaistuttavia. Kirjan kuvaus lämpimistä kesäöistä on niin tarkkaa, että kirjaa lukiessa tunsi itsekin elävänsä kesää uudestaan.”
Hämeen Sanomat, Ella Holttinen
”Kiehtova teos nuoruuden epätoivosta, intohimoista ja eksyksissä olosta.”
Aamulehti, Marjaana Roponen
”Tunnelmat, tuoksut ja ihmisten pienet eleet ovat aitoja ja todellisen oloisia. Kerronta on kiireetöntä, mutta ei pysähtynyttä. Kuronen osaa myös sukeltaa tyttöjen ajatusmaailmaan paljon syvemmin kuin pintahipaisuna.”
Savon Sanomat, Marja Welin
”Kuronen kuvaa hahmojaan lämpimästi, hän pääsee syvälle erityisesti runopoika Eliaksen sieluun.”
Keskipohjanmaa, Heikki Niska
”Teos on nopealukuinen ja sujuvasti etenevä. Näkökulmakerronta mahdollistaa lukijan tutustumisen eri hahmoihin. Jokaisella kertojalla on oma tyylinsä puhua. Rakenteellisesti kerrontaratkaisu on toimiva ja tuo mieleen Merja Otavan nuortenromaanien näkökulma- ja kerrontatekniikan. (…) Tapahtumien kerronnan osittainen päällekkäisyys tuo paikoin hyvin esiin ihmisten erilaiset kokemukset samasta tilanteesta. (…) Teos sivuaa myös sitä, mihin taiteilijalla on oikeus työnsä vuoksi, läheistensä kustannuksella.”
Virikkeitä, Myry Voipio
”.. koukuttava kertomus, joka käsittelee antoisimmin intohimon ja tekemisen palon voimallisuutta.”
Pohjalainen, Maaria Rousu
*
*
Kuituset ja unisieppari, Karisto 2012
Ekaluokkalaiset kaksospojat Nuutti ja Niilo Kuitunen asuvat mummun ja papan luona. Koulunkäynti pikkukoulussa on leppoisaa, Neropattien kerho antaa mukavaa ajankulua iltapäiviksi ja lähimetsään tehdään reippaita retkiä. Siitä huolimatta Nuutti alkaa nähdä painajaisia, joihin Niilokin harmikseen herää. Mutta Eevalla taitaa olla ratkaisu uniongelmaan…
Kuituset ja unisieppari on sarja kolmas osa. Kirjan on kuvittanut Jaakko Katajamäki.
”Kirsti Kurosen sympaattisista orvoista kaksospojista kertovassa Kuituset-sarjassa työstetään isojakin ongelmia leppoisasti ja turhia hötkyilemättä.”
Lastenkirjahylly, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Kuituset ja unisieppari on kunnianosoitus leikille, liikunnalle ja kotimaiselle luonnolle.”
Virikkeitä, Reetta Saine
”Lämminsävyinen, kotoisa ja helppolukuinen kirja, joka rohkaisee ja hauskuuttaa.”
Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa
*
*
Likkojen lipas on runokirja Taikan ja Aamun ystävyydestä. Taika on runotyttömäinen luontomystikko, Aamu suoraviivaisempi juoksijatyttö sydänsuruineen. Likkojen lipas antaa puheenvuoron molemmille yhdessä ja erikseen. Tytöt kulkevat lapsuusmuistojen, ihastumisten, vihastumisten ja pelkojen kanssa kohti oivalluksia. Nuoruuden kesinä on kaikki aika opetella ahvenen kieli ja nukkua naavaa poskella. Kylpeä nahka kurttuun.
Kansi: Antje Sariola
”Kuronen kuvaa nuoria naishahmojaan pintaa syvemmältä ja ilman aikuisen holhoavaa katsetta.”
Pohjalainen, Maaria Rousu
”Runot ovat niin kuin sitä alitajuntaa tai ns. sisäistä puhetta, joka pyörii päässämme ja tulee toisinaan sanotuksi ääneen, kun kieli lipsahtaa tai uniaan muistaa.”
Kirjasampo, Sini Kiuas
”Kirsti Kurosen Likkojen lipas on yksi runovuoden 2011 valopilkuista. Runoja nuorille ei julkaista juuri lainkaan, joten tällaiset kokoelmat ilahduttavat jo siitäkin syystä. Mutta muustakin syystä saa ilahtua. (…) Likkojen lippaassa nuoruus on tulvillaan elämännälkää, lapsuuden läheisyyttä, epävarmuutta, erilaisuuden ja erillisyyden tuntoja, mutta myös kauneutta ja kokemisen riemua. Jos tätä lipasta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sana olisi voikukka.”
Onnimanni, Mervi Heikkilä
”Sata sivua naiseksi kasvamisesta sopisi vaikka yläasteen opetussuunnitelmaan ja jokaisen ihmisenalkua kasvattavan vanhemman käsiin.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Ville Hämäläinen
”Kirsti Kuronen osaa kirjoittaa. (…) Kurosen runokokoelma on hyvin lohdullinen, tyttöjä tukeva empaattinen teos. Se on helposti lähestyttävä mutta kuitenkin ovela: se sisältää paljon intertekstuaalisia viittauksia muun muassa ihmisiin ja sanontoihin. (…) Taikan ja Aamun ystävyys on kokoelmassa jatkuvasti läsnä.”
Sivutiellä-blogi
”Ystävyys on kuvattu kauniiksi ja arvokkaaksi asiaksi. Taika ja Aamu ymmärtävät toisiaan ja kasvavat yhdessä, leikit vaihtuvat keskusteluiksi ja juhlimiseksi, yhdessä koetuksi nuoruudeksi. (…) Parhaimmillaan runoissa on vahva oma ääni, johon lapsuus ja kasvaminen kiinnittyvät. Luonto puhuu lähes jokaisessa runossa.”
Luettua elämää -blogi, Elina Mäntylammi
*
*
Kuituset ja isän koodi, Karisto 2011
Mummun ja papan luona asuvat ekaluokkalaiset kaksospojat Nuutti ja Niilo perustavat koulukaveriensa Annin ja Eevan kanssa Neropattien kerhon. Kerho löytää ensi töikseen mummulan vintiltä lippaan ja lippaasta koodatun kirjeen.
Kuituset ja isän koodi on Kuituset-sarjan toinen osa.
Kirjan on kuvittanut Jaakko Katajamäki.
”Välillä tuntuu hyvältä lukea lastenkirjoja, joissa arkiset ongelmat ovat lapsen kokoisia ja elämänmakuisia, ilman tehostettua dramatiikkaa.”
Lastenkirjahylly, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Kurosen lastenromaani on valloittava kertomus 7-vuotiaiden ystävyydestä, lapsuuden salaisuuksista ja seikkailunhalusta.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Sonja Korpela
*
*
Piruettiystävyys, Karisto 2010
Espanjaksi huhtikuussa 2020!
Herkkävaistoinen nuortenkirja täydellisyyden tavoittelusta, yksinäisyydestä ja epävarmuudesta.
14-vuotias Elli on balettia harrastava perfektionisti, jonka paras kaveri Doris on kaikkea, mitä Elli haluaisi olla: iloinen, itsevarma, lahjakas, laiha ja kaunis. Elli saa roolin balettikoulun Pähkinänsärkijästä ja aloittaa armottoman treenauksen rooliaan varten. Samaan aikaan hän tutustuu Tuukkaan, joka tuntuu olevan kiinnostunut Ellistä juuri sellaisena kuin hän on. Epävarma Elli ei kiintymykseen usko vaan jatkaa treeniään – kunnes on pakko lopettaa.
Piruettiystävyys on tunteikas kuvaus nuoren tytön suorituspaineista baletissa, koulussa, kaveripiirissä ja kotona.
”Piruettiystävyys on naamioitunut, pieni helmi.”
Pohjalainen, Maaria Rousu
”Baletti- ja ilmaisutaidontuntien kuvaukset ovat lennokkaita ja innostavia, ja ystävyyden pohdinta vie melkein jalat alta.”
Hämeen Sanomat, Marika Riikonen
”Kuronen jättää lukijan päätettäväksi, onko kyse oikeasta ystävästä vai haavekuvasta.”
Helsingin Sanomat, Päivi Heikkilä-Halttunen
”Kuronen writes catchy dialogue. Her language is rich in nuances, her metaphors natural and based on young people’s experiences. (…) Kuronen has written a gripping book for girls, which also vigorously speaks for the importance of art in the growth of young people.”
Virikkeitä, Sirkka-Liisa Heinonen
”Mutkatonta ja luontevaa nuorisokuvausta.”
Ote Topelius-palkintoraadin perusteluista
*
*
Kuituset ja kummitus , Karisto 2010
Nuutti ja Niilo Kuitunen ovat 7-vuotiaat kaksospojat, jotka asuvat mummun ja papan luona, koska heidän vanhempansa ovat kuolleet auto-onnettomuudessa poikien ollessa 2-vuotiaita. Pojat ovat aloittaneet syksyllä koulunkäynnin, ja lukuvuoden kohokohdaksi muodostuu yökoulu.
Uuden sarjan aloittava lastenromaani on valoisa kuvaus pienten poikien turvallisesta arjesta isovanhempien luona.
Hauskoja sattumuksia, kaveripiirin kommelluksia ja sopivasti jännitystä!
Kirjan on kuvittanut Jaakko Katajamäki.
”Vili Voipio -kirjoistaan tutun Kirsti Kurosen uuden lastensarjan avaus on positiivinen ja elämänläheinen teos.”
Suomen Kuvalehti, Karo Hämäläinen
”Vaikka kuolema ja pelko ovat tarinassa tärkeät ainesosat, niitä käsitellään toiveikkaasti, valoisasti ja hymysuin.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Silja Kiehelä
”Kuituset ja kummitus on helppolukuinen, sympaattinen ja turvallista jännitystä tarjoava lastenromaani.”
Helsingin Sanomat, Salla Simukka
”Kurosen kerronta on humoristista, luontevaa ja lämmintä.”
Hämeen Sanomat, Marika Riikonen
*
*
Vili Voipio ulvoo ja unelmoi , Karisto 2009
Vili Voipio on tulossa kunnioitettavaan 15 vuoden ikään ja aikoo lopettaa elämäkertansa kirjoittamisen. Mutta vielä sattuu ja tapahtuu: Vili tuskastuu erääseen tyttöpuoliseen breikkioppilaaseen ja nuorin Norrinen, Veikka-vaavi, tutustuttaa Vilin röyhtäilyn alkeisiin. Pupu kutsuu koko konkkaronkan saareen viettämään Vilin synttäreitä, ja siinä hötäkässä Vili löytää sisäisen ihmissutensa. Mutta parasta on kuitenkin, kun Aada ottaa Viliä kädestä ja sanoo…niin, mitä Aada oikein sanoo?
Vilin paras kaveri Arttu tarjoutuu kirjoittamaan jatkoa Vili-jutuille. No, ehkä Artussa ei ole samassa määrin kirjailijan vikaa… Joka tapauksessa lukija saa tietää mielenkiintoisia asioita, joita Vili ei vielä tiedä, ja jää haikailemaan josko sittenkin saisi vielä lukea kumppanuksista Siisjärven Senioreiden linturetkellä.
Kuvittaja: Jari Paananen
”Kun kirjan kakkahuumorin hyväntahtoisesti unohtaa, kerronnasta kuoriutuu herkkyyttä ja tunteellisuutta.”
Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa
”Kirsti Kuronen onnistuu herättämään aikuisenkin lukijan mielenkiinnon kerronnan metafiktiivisellä eli itseensä viittaavalla tasolla.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Silja Kiehelä
*
*
Vili Voipio konnan nahoissa , Karisto 2008
Vili on aina Vili vaikka kurnuttaisi!
Vili Voipio on monitaitoinen heppu: tuskin on Rakastuin mä naapuriin -telkkarisarja saatu purkkiin, kun koulun ilmaisutaidon tunnilla jo aletaan valmistella joulujuhlanäytelmää. Onkohan satunäytelmä kasiluokkalaisille liian lälly, kun roolituskaan ei osu aivan nappiin – ainakaan Vilin mielestä.
Vili Voipio on viidennessä Vili-kirjassa entisensä eli kirjaileva ja lintuja tiiraileva breikkivelho, joka on alati yhtä heikkona A:lla alkaviin tyttöihin. Sitä paitsi Viliä fanittavat harmaahapsiset mummotkin!
Kuvittaja: Jari Paananen
”Oikein kunnon rakkaus- ja huumoripakkaus.”
Aamulehti, Iida Aaltio
”Kurosen kyky eläytyä samaan aikaan kahden niinkin erilaisen ihmisen kuin keski-ikäisen naisen ja kasiluokkalaisen pojan ajatusmaailmaan hämmästyttää ja ihastuttaa.”
Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Annika Eronen
*
*
Vili Voipio zoomaa tähtiin , Karisto 2007
Vilistäkö superjulkkis?
Vilin luokkakavereilla on huimia kesälomasuunnitelmia, mutta Vili pistää paremmaksi: Artun tv-kuvaaja-isä on pyytänyt Viliä avustajaksi Rakastuin mä naapuriin -nimiseen tv-sarjaan. Vili uskoo olevansa syksyllä suuri stara, mutta työmaa ei ihan vastaa odotuksia… Tv-porukka on kuitenkin rentoa sakkia, ja sarjan pääosaa esittää muuan säkenöivä Aamu, niin että Aadan pyykissä on taas runsaasti mustia sukkia. Loppukesästä Vili saa kuitenkin mojovan tilaisuuden vetää pisteet kotiin vastaopittujen pussaustaitojensa avulla!
Kuvittaja: Jari Paananen
”Kuronen kirjoittaa tv-työstä asiantuntevasti ja romanttisia julkkishaaveita riisuvasti. Hän korostaa vaivihkaa myös tv-väen kollegiaalisuuden merkitystä. Vili Voipion muistiinpanoissa on rempseyttä ja realismia.”
Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa
”Erityiskiitos Vili Voipioille pussausjutuista, jotka on kirjoitettu kauniisti ja ilman kitsiä.”
Keskisuomalainen, Marika Uskali
*
*
Vili Voipio puhuu ja pussaa , Karisto 2006
Kun kevätlukukausi alkaa, Vili pelkää joutuneensa kahden likan loukkuun: saaristolomalla bongattu Pupu ilmoittaa tulevansa hiihtolomalla Vilin luo eikä Aada tunnu lämpiävän Vilin lähettämille tekstareille. Mutta onneksi koko remmi – Arttu, Veera, Kiiskinen, Ronja, Timpa ja jopa tähtitieteestä innostunut Pirkka – alkavat puuhata luokkabileitä. Niissä Vili toivoo asioiden loksahtavan turvallisiin uomiin, mutta saakin huomata singahtaneensa aivan uusiin sfääreihin!
Pussaamisen filosofia askarruttaa sekä Viliä että hänen parasta kaveriaan Arttua, mutta kirjailija Voipio paljastaa uudessa teoksessaan, että tositoimiin ryhtyminen onkin kohtalaisen kova juttu.
Kuvittaja: Jari Paananen
”Helppo uskoa, että Vili-kirjoissa päästään lähelle 13-vuotiaan pojan ajattelutapaa ja herkeämätöntä lystinpitoa. Luontevasti pojan perinnäistä rooliakin lavennetaan kirjassa niin, että puhuminen ja pussaaminenkin onnistuvat.”
Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa
*
*
Vili Voipio bongaa Pupun , Karisto 2005
(tarvepainatus Karisto 2013)
Että Viliä nyppii: hän joutuu loppukesästä kalkkisten kanssa saaristolomalle ja syksymmällä kaiken huipuksi vielä uuteen kouluun eri luokalle kuin Aada ja Arttu! Vaikka Vili yrittää ylläpitää suhteita Aadaan, tämä alkaa niuhottaa jostakin Aurora Strömbergistä (siis kenestä?) ja pitää kaksi viikkoa mykkäkoulua. Jouluun mennessä Aada on sentään leppynyt ja Vili siirtyy kertaheitolla kivikaudesta nykyaikaan, kiitos valveutuneen mummun!
Vili on nyt 13-vuotias yläastelainen, jonka elämä on tasan tarkkaan yhtä yllätyksellistä koulunkäyntiä, salavihkaista tyttöjen tiirailua ja epätoivoista runoilija-äidin kanssa tasapainoilemista kuin ala-aste-Vilinkin. Ja taatusti myös hervottoman, räävittömän hauskaa!
Kuvittaja: Jari Paananen
”Onneksi meillä on sentään Kirsti Kurosen luoma Vili Voipio, ilahduttavan rento tyyppi ja luokan paras breikkaaja.”
Aamulehti, Matti Kuusela
*
*
(tarvepainatus Karisto 2013)
Uusi, pitelemätön nuortenkirjasankari iskee nauruhermoon!
Miksi Vili Voipio ei päässyt likkojen Top 5 -listalle, vaikka on rento tyyppi, luokan paras breikkaaja ja tuleva kirjailija? Vili on millihivenen kitkerä, sillä hänen paras kaverinsa Arttu nousi kirkkaasti kärkeen. Arttu sai plussia Nippeli-siskostaankin, joka on aivan järkky pakkaus ja häpäissyt Artun ja Vilin monet kerrat. Vilin elämässä riittää haasteita, kun Aada antaa pisteet toisille pojille ja äiti imee vaikutteita kasvatusoppaista ja kirjoittaa sieluntuskarunoutta.
Murrosiän kynnyksellä olevan koulupojan elämässä huumori ryöstäytyy välillä melkein överiksi. Kirsti Kurosen esikoisteos on railakasta ahmittavaa ikäluokalle, joka on siirtymässä lastenkirjoista huimempien seikkailujen pariin.
Kuvittaja: Jari Paananen
”Kirsti Kuronen onnistuu vähässä tilassa karakterisoimaan keskushenkilönsä. Itsetarkoituksellisen hekotuksen rinnalla kuvataan myös elämän tummempia juonteita ja pohditaan kauniisti kaveruuden merkitystä.”
Keskisuomalainen, Päivi Heikkilä-Halttunen